Krhm, vähän hävettää kun oon pitänyt niin pitkää hiljaiseloa tän blogin suhteen. En ees meinannut muistaa salasanaa tänne, se kai jo on oikein hyvä merkki siitä että pitäis vähän useemmin päivitellä tätä..
Oli miten oli, nyt tästä lähtien yritän taas ryhdistäytyä ja ruveta taas kirjoittelemaan tänne sangen tärkeitä postauksia.
Vuosi on vaihtunut ja elämä jatkuu uomillansa tuttuun tapaan. Oon koko alkuvuoden vaan mennyt päivästä toiseen ilman että oon saanut mitään merkittävää aikaan. Ehkä pitäis ryhdistäytyä muutenkin kun tän blogin suhteen.
Tän vuoden puolella oon mm. seuraillut suurella mielenkiinnolla sydän verillä neliödraamaa ilman että oon itse kuitenkaan liittynyt siihen oikein mitenkään paitsi tuntemalla suuria tunteita ihan turhaan. Luojalle kiitos tajusin vihdoin ja viimein vetäytyä pois koko keissistä, elämä ehkä helpottuu ja muutenkin voisin käyttää voimavarojani vähän muuhunkin kuin vain murehtien itseni ja muiden puolesta. Oon vaan ehkä ihan pikkuisen katkera itselleni siitä etten oo osannut nähdä tarpeeksi selvästi joissain ihmisissä niitä asioita joista toiset on mua jo varoitellut pitkään, anteeksi siitä mm sulle rakas ihminen joka täytät huoneet ja silmät repee heti ku nään sut ja zillee.
Hah, mua naurattaa ku kuuntelen Mikko Pohjolan Et nää -biisiä. Tulee mieleen viini, tupakka, GOLFFI ja markiisit + mansikka. Ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti