"Minä lentelen tuulen riepoteltavana ilman määränpäätä. Joskus tipun satumaahan, paikkaan joka on niin kaunis ja täynnä hyvää ettei mikään paha saa siellä valtaa. Siellä on muita vaeltelevia, rikkinäisiä mutta samalla niin vahvoja ja kokonaisia. Yhdessä me ollaan kaikki ehjiä, toinen toistemme varten. Olkapää johon nojata kun omat voimat ei enää riitä kantamaan näitä pieniä jalkoja suuren maailman päällä. Korva jolle puhua kun oma sisin pakahtuu siitä kaikesta joka mukaan on jäänyt, ja jolle puhua kaiken ilman raastavaa pelkoa yksinäisyyden raastavasta pimeydestä, turva joka on aina läsnä ja valmis tarttumaan sinua kädestä kiinni aina kuin kaipuu rakkaudelle kirveltää sisintä.
Joskus se tuuli taas tulee ja nappaa minut lentoon, riepotellen läpi helvettien tuskan polttaessa jo valmiiksi rikkinäistä sydäntä. Silloin vain yksi muisto lohduttaa ja antaa voimaa, pieni kosketus täynnä niin suurta tunnetta. Pieni katse joka kertoo sen kaiken hellyyden ja rakkauden jota olet aina etsinyt aina eksyksiin saakka. Siksi minä olen täällä. Sinäkin etsit minua."
