Mä en saa unta kun mä ajattelen niin paljon. Kenties tyhmää pahentaa jo päällä olevaa hedaria ajattelemalla liikaa? Mun nukkumattikin suuttui kun mä en yhtään huomioi sitä mun ajatusten keskeltä.
Äää, kuuntein tänään biisejä jotka liittyy mun lapsuuteen ja varhaisnuoruuteen. omg mikä muistojen virta siitä seuras. Tota biisiä on tullut laulettua ihan helvetin paljon nuorempana aika hyvässä seurassa.. :) Harmi vaan että aika menee niin kovalla vauhilla eteenpäin ja ihmiset muuttuu. Jotkut parempaan, jotkut huonompaan suuntaan..
Mäkin oon muuttunut tosi paljon. Oon ihan eri ihminen mitä mä joskus pari kolme vuotta sitten olin. Se on jotenkin tyhmää huomata oma muutos. Se hämmentää niin paljon kun tajuaa ettei oo enää se sama ihminen mitä joskus oli, ja että paluuta siihen entiseen ei välttämättä enää ole.
Mun pianomaikka tapaa sanoa, että kolikolla on aina kääntöpuoli. Hyvästä löytyy aina pahaa ja päinvastoin. Tässäkin tapauksessa muutoksessa voi olla paljon hyvää, mut myös paljon sellaista jota ei välttämättä haluais mukaan siihen uuteen.
Oikeastaan vasta nyt mä oon alkanut arvostaa tätä kaikkea enemmän, oon tajunnut ettei tää elämä olekaan välttämättä niin itsestäänselvyys. Terveys, läheiset, perhe, ystävät.. Noi on kaikki niin tärkeitä asioita, eikä niitä haluis koskaan menettää. Jos jotain noista menettää niin kyllä se tuntuu.
Omat kokemukset on ainakin opettanut sen, että kannattaa pitää kiinni ihan viimeiseen asti, ei sais koskaan luovuttaa..
Oh, nyt tää markiisi alkaa menemään näköjään vähän syvälliselle puolelle joten eiköhän tehä stoppi tälle ;)
Mut hei jengi, muistakaa et jos teillä on elämässänne jotain tosi tärkeetä, arvokasta ja ihanaa, niin pitäkää siitä kiinni. Älkää luovuttako vaan luottakaa itteenne ja tehkää kaikkenne jotta saavuttaisitte ne kaikki asiat.
Se on hyvä se!
Okay, nyt muihin aiheisiin. Mun tekee mieli capuccinoa.
Ah, ois aika helmee jos nyt ois kesäyö ja vois istuu pihalla kera capuccinon ja muiden asiaankuuluvien nautintoaineiden... :D Nyt oon ihan fiilareissa ku kelaan sitä fiilistä ku vois vaan istuu pihalla ja kelaa tätä maailmanmenoa. Ei ois KYLMÄ ja MÄRKÄ ja LOSKAINEN ja TALVI ! En osaa ymmärtää tätä talven hohtoa. Oon pikemminkin kesä- tai syysihmisiä :) Ootan jo ihan innoissaan sitä et on syksy ja voin lähtee juoksulenkille keskelle kunnon syysmyrskyä. Se on jotain niiiiiiiiin fantasista! Kannattaa kokeilla jos aiempaa kokemusta tästä ei ole.
Kai tää markiisi hipsii pian untenmaille, etsimään sitä hemmetin laiskaa nukkumattia. Se on kyl varmaan niin suuttunut mulle, ettei tule hetkeen pois piilostaan.. -.-
Huomenna koulua, ah aamu + ruptake med ASTRONAUTTI ;D
Viel nopee tällane yks laulu josta tulee aika paljon mun lapsuusmuistoja mieleen.. ü
Minä olen vain satama pieni
joka laivoja rakastaa
jossa aina öisin palaa
pari lyhtyä kalpeaa
Minun luonani laivat ei viihdy,
olen pieni ja maineeton.
Pois suuria purjeita aina
meri kaunis kutsunut on.
Minä nytkin merelle katson.
Sydän itkeä melkein vois,
sillä syksyllä luotani lähti
tuo laiva ihana pois,
Joka suurempi muita oli,
ja jota mä rakastin,
kun saapui se korkein keuloin
ja purjein ylpeilevin.
Sekin laiturit harmaat jätti.
Jäi veteen jäljet vain.
Minä kauan ja ikävöiden
sen valoja mereltä hain.
.
Tuli laivoja muita kyllä,
tuli soitossa musiikin
ja tuoksuvin hedelmälastein.
Minä niitäkin rakastin.
Mutta niitten lähtöä koskaan
en itkenyt niin kuin sen,
jonka jälkiä vieläkin öisin
sydän vavisten hyväilen,
Kun lyhtyni himmeinä palaa
ja mereltä tulevat
vain lokit ja tuulten löyhkät
ja laineet sieluttomat.
-M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti