mun viikko + vähän päälle

Mul ois paljon angstaamista, mut en jaksa nyt angstailla. Mul oli oikein kiireinen hiihtoloma...ei olis tarvinnu välttämättä tehdä yhtään mitään, mut ois ollu suotavaa lukea kirjotuksiin. Meikä kuitenki meni töihin lähes koko viikoksi ja oli kyl hauskaa :D Se vaan kostautuu aina tällee loppuviikosta sitte. Heräsin tänään puol kolmelta, ja ehin nukkuu noin 16 tuntia. Sitte olin koko päivän ihan sekasin eikä mikää toiminu. Lisäks oon varmaan tulossa kipeeks just nyt. Päivittelin tossa mun seuraavien kahen viikon kiireisyyttä lukemisen, synttäreiden ja ajokortin suhteen, kunnes tein lukupäiväkirjan ja sain jotain hyvän mielen atomeja siitä organisoinnista kehooni ja vähä ryhdistäydyin. En selviytyis mitenkään ilman kalenteria täst maailmasta. Tulee olemaan kiire mut se on nyt vaan hyväksyttävä :D Kiitos myös puhelusta rakas markiisi. Osittain sen ansiosta ehkä raahauduin tänne tekemään tätä postausta.

Katoin tos äsken Idolsii ja sit kävin suihkussa, joten nyt oisin valmis menemään nukkumaan. Sain mun stereoiden radionki toimimaan viiden vuoden jälkeen. Vuoden 2006 jälkeen en oo vaivautunu edes yrittämään. Kaikki oli kiinni siitä etten ollut tajunnut mihin reikään se antennijohto olis pitänyt tunkea. Eli oon ihan varma, et osaisin asentaa ne poppivehkeet autooni ilman kenenkään apua. Mun ystävän avustuksella sain myös basson takaisin mun toiseen kaiuttimeen. Ja kyllä, sekin on ollut hukassa siitä vuodesta 2006 lähtien. Oon vaan luullu et noi stereot on niin vanhat ja kulahtaeet, et ne vaan on aikansa eläneet eikä toimi enää kunnolla. Mut nythän ne on elämänsä kunnossa. Jes.

Ja ainiin, olinhan vanhojen jatkojen jälkeen laivalla. En muista enää yhtään, et mitä oon tänne kirjotellu, mut laitan mun viikosta tänne sitte vähän kuvia. Laivalla mm. lauloimme kara-åkea, joimme, tanssimme humppaa laukkaamalla, nukuimme kovaäänisessä hytissä ja nauroimme. Ja tulipahan joku vanhempi mies avautumaan mulle sen työasioista Ruotsissa ja siitä, kuinka mä oon eka joka puhuu sille kolmeen kuukauteen. Siihen ne puhumiset sitte loppukin.
 Sit me tehtiin tietenki perinteinen vessapaperijekku, joka tapahtuu näin:

 

1. Otetaan paljon vessapaperia

 

Tosi paljon

 

2. Toinen pää paperikasasta pönttöön

 

3. Ja toinen pää lattialle, kattoon tai mihin vaan. Voi vaikka sitoa sänkyyn jos haluaa, toimii silti

 

Me laitettiin kuitenkin lattialle

 

4. Vedetään vessa

Halutessaan voi ottaa vaikka sekuntikellolla aikaa, kuinka kauan esimerkiksi kolmemetrisellä paperilätkällä menee aikaa imeytyä vessanpöntön uumeniin. Meillä ei ollut sekuntikelloa, mutta voimme vain olettaa sen tapahtuvan alle sekunnissa.

 

5. Paperi imeytyy hyvin nopeasti laivan kovaääniseen pönttöön.

 

6. Ja pönttö on tyhjä

 Semmonen oli tänkertainen vessapaperijekku.

Sitte ku laivallahan ei saa hytissä juoda mitään, siellä ei myöskään ole nykyään enää missään pullonavaajaa. No mä sit availin noita pulloja tollei käyttämällä vähän hytin kalusteita hyväkseni, aiheuttamatta minkäänlaista damagea:

Ja kyl se ihan hyvin toimi.

Seuraavan päivänä ei jaksettu mennä sinne buffettiin syömään vaik punnittiin vaihtoehtona sitä melko kauan. Mentii sitte ottaa jäätävät annokset salaattipöydästä jotka makso jotain vajaa kympin. 

Tiistaina menin sitte töihin ja keskiviikkona isälle. Perjantaina vähän vieteltiin iskän synttäreitä ja se esitteli sen terveyskamoja, joista se oli taas tehny ite suklaata, jossa ei ollu sokeria lainkaan, pelkkää hunajaa. Jumaliste että se oli karseeta.

Olin lauantaihin asti kuitenki töissä ja ryystelin kaakaota kaikki päivät. Heräsin siis joka aamu joskus ennen kahdeksaa ja olin ennen yhdeksää jo valmiina palvelemaan asiakkaita. Yleensä siis laitan itteni kuntoon vasta siellä liikkeessä ja syön siellä aamupalan.

 Perjantaina olin paikan päällä kuitenki yksin lähes koko päivän, jolloin en ehtinyt edes syödä aamupalaa siellä, muutaku vasta puol kolmelta. Mut eipähän ehtinyt tulla edes nälkä, ku löin uusia tuotteita sinne koneen syövereihin ja käytin kaiken aivotoimintani uusien koodien keksimiseen viivakoodittomiin bokseihin.

 

Me löydettiin Kristiinan kanssa roskiskaapista pizzaboksi, jota luultiin tyhjäksi. Laatikosta kurkkasi kuitenkin vitun vanha pizzankäntty, joka oli kivikovaa :D

 

Ja se pysyi hienosti pystyssä ku kuvailin sitä. Yrittäjän elämässä saa vissiin repiä huumoria melko pienistä jutuista ;)

Mut hei, meitsi taitaa nyt lopettaa tarinoinnin ku huomas et kyl se juttu ehkä sittenki luisti. Ehkä mä keräilin päivällä vaan ideoita tätä postausta varten..

Huomenna kuitenkin suuntana koulu taas jälleen ja paluu tylsään ja mun kohalla erittäin KIIREISEEN arkeen. Mut koitan ehkä selvitä.

ÖITÄ <3

-A