torstai 17. marraskuuta 2011

PAAAAASKAAA sataaperkele

Näin vittu markiisin tänään pitkästä aikaa. Oli tosi kivaa. Makkaraperunat maistu perinteiseen tyyliin, MANSIKKA osas syödä oikein hyvin. Hieno mies.

Mua väsyttää ja oon vähä viineis. Onko yllättävää, ei todellakaan? Ja Iina jos luet tätä niin mä en oo siis mitenkään liikaa viineissä, silleen että sormet pelaa ja ajatus juoksee tavallista kirkkaampana... (:

Oon vähän KETTUUNTUNUT ja turhautunut kaikkeen, mikään ei mee tällä hetkellä sillee ku pitäis mut vittuuks siin sit ( BD ). Päätin tänään että annan kaiken mennä omalla painolla eteenpäin ja asiat joko järjestyy tai sit ei järjesty. Eihä siinä mitään.

Sä oot kerran jo nähnyt miten tää maailma romahtaa
Ja silti jostakin tuhkan seasta noussut ylös taas
Sä oot kerran jo luullut ettet tuu koskaan toipumaan
Ja silti siinä sä kaikkien mukana huudat kovempaa
Niin mä voin luvata et aina lopulta sä selviit mistä vaan
Ja ihan todella ei ole rajoja nyt kun tanssitaan

Sä alat vihdoin viimein käsittää ettet sä tarvii lupaa keneltäkään
Oot liian kaunis häpeemään etkä voi yhtään mitään menettää
Joten anna mennä joten anna mennä
Kaunis rietas onnellinen
Kaunis rietas onnellinen
Sä oot kerran jo hiljaa elänyt niin kuin pyydetään
Ja tosi hienosti jaksoit sitäkin roolia esittää
Mut älä unohda että nyt lopultakin on sun vuoro taas
Ja mä voin luvata ettei se satuta kun kaiken pudottaa

Sä alat vihdoin viimein käsittää ettet sä tarvii lupaa keneltäkään
Oot liian kaunis häpeemään etkä voi yhtään mitään menettää
Joten anna mennä joten anna mennä
Kaunis rietas onnellinen
Kaunis rietas onnellinen
Oot liian kaunis häpeemään etkä voi yhtään mitään menettää
Joten anna mennä joten anna mennä
Sä alat vihdoin viimein käsittää ettet sä tarvii lupaa keneltäkään
Oot liian kaunis häpeemään etkä voi yhtään mitään menettää
Joten anna mennä joten anna mennä
Kaunis rietas onnellinen
Kaunis rietas onnellinen
Kaunis rietas onnellinen
    Kaunis rietas onnellinen   


Se siitä sitten.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti